latu

Katso artikkeli Latu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

latu (1-F)

1. lumeen tehty kulku-ura, jota pitkin on helppo hiihtää

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑt̪u/, [ˈlɑ̝t̪u]
• tavutus: la‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	latu	ladut
genetiivi	ladun	latujen
partitiivi	latua	latuja
akkusatiivi	latu; ladun	ladut
sisäpaikallissijat
inessiivi	ladussa	laduissa
elatiivi	ladusta	laduista
illatiivi	latuun	latuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ladulla	laduilla
ablatiivi	ladulta	laduilta
allatiivi	ladulle	laduille
muut sijamuodot
essiivi	latuna	latuina
translatiivi	laduksi	laduiksi
abessiivi	ladutta	laduitta
instruktiivi	–	laduin
komitatiivi	–	latuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ladu-
vahva vartalo	latu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. lumeen tehty kulku-ura, jota pitkin on helppo hiihtää

englanti: ski track ruotsi: skidspår

venäjä: лыжня

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hiihtolatu, höylälatu, kilpalatu, latu-ura, latuhiihto, latuhöylä, latukartta, latukone, latupartio, latuprofiili, laturaivo, laturetki, latutyyli

Idiomit

• latua! tietä!, pois tieltä!

Aiheesta muualla

• latu Kielitoimiston sanakirjassa