leikkuu

Suomi

Substantiivi

leikkuu (17)

1. leikkaaminen, leikkaus

Ääntäminen

• IPA: /ˈlei̯kːuː/
• tavutus: leik‧kuu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	leikkuu	leikkuut
genetiivi	leikkuun	leikkuiden leikkuitten
partitiivi	leikkuuta	leikkuita
akkusatiivi	leikkuu; leikkuun	leikkuut
sisäpaikallissijat
inessiivi	leikkuussa	leikkuissa
elatiivi	leikkuusta	leikkuista
illatiivi	leikkuuseen	leikkuisiin (leikkuihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi	leikkuulla	leikkuilla
ablatiivi	leikkuulta	leikkuilta
allatiivi	leikkuulle	leikkuille
muut sijamuodot
essiivi	leikkuuna	leikkuina
translatiivi	leikkuuksi	leikkuiksi
abessiivi	leikkuutta	leikkuitta
instruktiivi	–	leikkuin
komitatiivi	–	leikkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	leikkuu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi leikata (vahva vartalo leikkaa- ) + johdin -uu

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hiustenleikkuu, leikkuulauta, leikkuuneste, leikkuupuimuri, tukanleikkuu

Aiheesta muualla

• leikkuu Kielitoimiston sanakirjassa