leili

Suomi

Substantiivi

leili (5)

1. Mehiläisvahalla tai rasvalla käsitellystä nahkasta, teuraseläimen virtsarakosta tai mahalaukusta, kyllästetystä kankaasta tai nykyaikana muovista valmistettu taipuisa, pussimainen juomaveden tms. nesteen kuljetukseen käytettävä astia. Leili eroaa tavanomaisesta kenttäpullosta tai lekkeristä pehmeän materiaalinsa ja "pussimaisuutensa" vuoksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlei̯li/
• tavutus: lei‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	leili	leilit
genetiivi	leilin	leilien (leilein)
partitiivi	leiliä	leilejä
akkusatiivi	leili; leilin	leilit
sisäpaikallissijat
inessiivi	leilissä	leileissä
elatiivi	leilistä	leileistä
illatiivi	leiliin	leileihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	leilillä	leileillä
ablatiivi	leililtä	leileiltä
allatiivi	leilille	leileille
muut sijamuodot
essiivi	leilinä	leileinä
translatiivi	leiliksi	leileiksi
abessiivi	leilittä	leileittä
instruktiivi	–	leilein
komitatiivi	–	leileine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	leili-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. nahkainen pussimainen nesteen kuljetukseen käytettävä astia

englanti: goatskin, waterskin, wineskin, bota bag espanja: odre m., bota ranska: outre f.

ruotsi: lägel turkki: kırba viro: lähker

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• vesileili, viinileili, öljyleili, juomaleili

Aiheesta muualla

• leili Kielitoimiston sanakirjassa