leimaa

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

leimaa

  1. yksikön partitiivimuoto sanasta leima

Verbi

leimaa

  1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä leimata
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä leimata
  3. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä leimata
  4. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä leimata

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads