leima
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
leima (9)
- musteeseen kastetulla muotilla painettu jälki; voidaan käyttää mm. varmentamaan asiakirjan alkuperäisyyttä tai koristeena
- puun kuoreen lyöty merkki kaadettavan metsän merkiksi
- (kuvaannollisesti) pysyvä jälki; jokin, joka vääjäämättömästi määrää henkilöstä tai muusta saatavan ensivaikutelman; stigma
- Eskolla on epäonnistujan leima, koska hän mokasi ensimmäisen projektinsa niin pahasti.
- (puhekieltä) auton katsastus
- käyttää leimalla
- Autoa myydessä tuore leima voi olla myyntivaltti. (aamulehti.fi)
- (slangia) tatuointi
Ääntäminen
- IPA: /ˈlei̯mɑ/
- tavutus: lei‧ma
Taivutus
Etymologia
Käännökset
2. puuhun lyöty merkki
|
Liittyvät sanat
- sinetti
- käsileimasin
- kumileimasin
- leimaa-antava
- leimaaja
- leimahdus
- leimasin
- leimasintyyny
- leimasinväri
- leimaus
- lipunleimauslaite
- metsänleimaus
- mustaleimainen
- punaleimainen
- salamanleimaus
- sinileimainen
- valonleimaus
Johdokset
- adjektiivit: leimallinen
- substantiivit: leimasin
- verbit: leimata, leimauttaa, leimautua
Yhdyssanat
aikaleima, ensipäivänleima, frankeerausleima, leimaa-antava, leimakirves, leimamerkki, leimavero, lihaleima, nimileima, omaleimainen, omaleimaisuus, paistoleima, postileima, postimaksuleima, päivämääräleima, tarkastusleima, tarkastusleimaus, vakausleima, vesileima, vesileimallinen, virkaleima
Aiheesta muualla
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads