leka

Suomi

Substantiivi

leka (9)

1. raskas, rautainen ja pitkävartinen työkalu, jolla voi mm. hakata paaluja maahan ja lyödä halkaisukiiloja puiden halkaisemiseksi, moukari

   Lekaa käytetään pajavasarana.

2. (urheilu) moukari

   Kyllä leka lentää kun osaa tekniikan ja on riittävästi puhtia.

3. (slangia) viinapullo
4. (alatyyliä, slangia) penis

Ääntäminen

• IPA: /ˈle.kɑ/
• tavutus: le‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	leka	lekat
genetiivi	lekan	lekojen (lekain)
partitiivi	lekaa	lekoja
akkusatiivi	leka; lekan	lekat
sisäpaikallissijat
inessiivi	lekassa	lekoissa
elatiivi	lekasta	lekoista
illatiivi	lekaan	lekoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lekalla	lekoilla
ablatiivi	lekalta	lekoilta
allatiivi	lekalle	lekoille
muut sijamuodot
essiivi	lekana	lekoina
translatiivi	lekaksi	lekoiksi
abessiivi	lekatta	lekoitta
instruktiivi	–	lekoin
komitatiivi	–	lekoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	leka-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. työkalu

englanti: sledgehammer, ark. sledge ranska: masse ruotsi: slägga

saksa: Vorschlaghammer m. turkki: balyoz

Liittyvät sanat

• lekuttaa
• lesti
• moska

Synonyymit

• moukari

Aiheesta muualla

• leka Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

Verbi

leka leker, lekte, lekt

1. leikkiä
2. leikitellä
3. (tekniikka) kiertää leikari
4. (kaloista) kutea

Liittyvät sanat

• lek

Aiheesta muualla

• leka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Serbia

Substantiivi

leka

1. yksikön genetiivimuoto sanasta lek