lemu

Suomi

Substantiivi

lemu (1)

1. paha haju, löyhkä

   Täälläpä on outo lemu!

Ääntäminen

• IPA: /ˈlemu/
• tavutus: le‧mu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lemu	lemut
genetiivi	lemun	lemujen
partitiivi	lemua	lemuja
akkusatiivi	lemu; lemun	lemut
sisäpaikallissijat
inessiivi	lemussa	lemuissa
elatiivi	lemusta	lemuista
illatiivi	lemuun	lemuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lemulla	lemuilla
ablatiivi	lemulta	lemuilta
allatiivi	lemulle	lemuille
muut sijamuodot
essiivi	lemuna	lemuina
translatiivi	lemuksi	lemuiksi
abessiivi	lemutta	lemuitta
instruktiivi	–	lemuin
komitatiivi	–	lemuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lemu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. paha haju, löyhkä

englanti: stink, funk, stench italia: puzzo m., puzza f.

saksa: Gestank m.

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: lemuta

Aiheesta muualla

• lemu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 579, 874 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa