lepuutus

Suomi

Substantiivi

lepuutus (39)

1. lepuuttaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈlepuːt̪us/
• tavutus: le‧puu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lepuutus	lepuutukset
genetiivi	lepuutuksen	lepuutusten lepuutuksien
partitiivi	lepuutusta	lepuutuksia
akkusatiivi	lepuutus; lepuutuksen	lepuutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	lepuutuksessa	lepuutuksissa
elatiivi	lepuutuksesta	lepuutuksista
illatiivi	lepuutukseen	lepuutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lepuutuksella	lepuutuksilla
ablatiivi	lepuutukselta	lepuutuksilta
allatiivi	lepuutukselle	lepuutuksille
muut sijamuodot
essiivi	lepuutuksena	lepuutuksina
translatiivi	lepuutukseksi	lepuutuksiksi
abessiivi	lepuutuksetta	lepuutuksitta
instruktiivi	–	lepuutuksin
komitatiivi	–	lepuutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lepuutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lepuutus-

Etymologia

verbi lepuuttaa (heikko vartalo lepuuta- ) + johdin -us

Käännökset

1. lepuuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• lepuutus Kielitoimiston sanakirjassa