letkaus

Suomi

Substantiivi

letkaus (39)

1. letkautus; pisteliäs, ironinen tai ivallinen lausahdus

Ääntäminen

• IPA: /ˈlet̪kɑus/ tai /ˈlet̪kɑu̯s/
• tavutus: let‧ka‧us / let‧kaus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	letkaus	letkaukset
genetiivi	letkauksen	letkausten letkauksien
partitiivi	letkausta	letkauksia
akkusatiivi	letkaus; letkauksen	letkaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	letkauksessa	letkauksissa
elatiivi	letkauksesta	letkauksista
illatiivi	letkaukseen	letkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	letkauksella	letkauksilla
ablatiivi	letkaukselta	letkauksilta
allatiivi	letkaukselle	letkauksille
muut sijamuodot
essiivi	letkauksena	letkauksina
translatiivi	letkaukseksi	letkauksiksi
abessiivi	letkauksetta	letkauksitta
instruktiivi	–	letkauksin
komitatiivi	–	letkauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	letkaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	letkaus-

Aiheesta muualla

• letkaus Kielitoimiston sanakirjassa