letku

Katso artikkeli Letku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

letku (1)

1. notkea putki

   puutarhaletku, pölynimurin letku

Ääntäminen

• IPA: /ˈlet̪ku/
• tavutus: let‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	letku	letkut
genetiivi	letkun	letkujen
partitiivi	letkua	letkuja
akkusatiivi	letku; letkun	letkut
sisäpaikallissijat
inessiivi	letkussa	letkuissa
elatiivi	letkusta	letkuista
illatiivi	letkuun	letkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	letkulla	letkuilla
ablatiivi	letkulta	letkuilta
allatiivi	letkulle	letkuille
muut sijamuodot
essiivi	letkuna	letkuina
translatiivi	letkuksi	letkuiksi
abessiivi	letkutta	letkuitta
instruktiivi	–	letkuin
komitatiivi	–	letkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	letku-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. notkea putki

kroatia: crijevo n.

puola: wąż m.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kasteluletku, kumiletku, letkuapina, letkuruokinta, mahaletku, metalliletku, muoviletku, paloletku, puutarhaletku, vedenpoistoletku, vesiletku

Idiomit

• olla/maata letkuissa – olla sairaalassa tiputuksessa tai jonkinlaiseen koneeseen kytkettynä

Aiheesta muualla

• letku Kielitoimiston sanakirjassa
• letku Tieteen termipankissa

Kroatia

Substantiivi

letku

1. yksikön datiivimuoto sanasta letak
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta letak