liehakointi

Suomi

Substantiivi

liehakointi (5-J)

1. liehakoiminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈlie̯hɑˌkoi̯nt̪i/
• tavutus: lie‧ha‧koin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	liehakointi	liehakoinnit
genetiivi	liehakoinnin	liehakointien (liehakointein)
partitiivi	liehakointia	liehakointeja
akkusatiivi	liehakointi; liehakoinnin	liehakoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	liehakoinnissa	liehakoinneissa
elatiivi	liehakoinnista	liehakoinneista
illatiivi	liehakointiin	liehakointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	liehakoinnilla	liehakoinneilla
ablatiivi	liehakoinnilta	liehakoinneilta
allatiivi	liehakoinnille	liehakoinneille
muut sijamuodot
essiivi	liehakointina	liehakointeina
translatiivi	liehakoinniksi	liehakoinneiksi
abessiivi	liehakoinnitta	liehakoinneitta
instruktiivi	–	liehakoinnein
komitatiivi	–	liehakointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	liehakoinni-
vahva vartalo	liehakointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi liehakoida (vartalo liehakoi- ) + johdin -nti

Käännökset

1. liehakoiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• liehakointi Kielitoimiston sanakirjassa