liippa

Suomi

Substantiivi

liippa (9-B)

1. rapujen pyydystämiseen käytettävä pyöreä veden pohjaan laskettava pyydys, usein myös nimellä rapuliippa
2. laastien ja tasoitteiden levittämiseen käytettävä työkalu, usein myös nimellä teräsliippa
3. (murteellinen) kovasin, erityisesti viikatteen teroittamiseen
4. (hiihtoladusta) Määritelmä puuttuu.

   Latupohja oli liipalla, joten monella oli pito-ongelmia.

Ääntäminen

• IPA: /ˈliːpːɑ/
• tavutus: liip‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	liippa	liipat
genetiivi	liipan	liippojen (liippain)
partitiivi	liippaa	liippoja
akkusatiivi	liippa; liipan	liipat
sisäpaikallissijat
inessiivi	liipassa	liipoissa
elatiivi	liipasta	liipoista
illatiivi	liippaan	liippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	liipalla	liipoilla
ablatiivi	liipalta	liipoilta
allatiivi	liipalle	liipoille
muut sijamuodot
essiivi	liippana	liippoina
translatiivi	liipaksi	liipoiksi
abessiivi	liipatta	liipoitta
instruktiivi	–	liipoin
komitatiivi	–	liippoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	liipa-
vahva vartalo	liippa-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ainakin osin ruotsin slip, vrt. slipsten, josta hiomista ja tasoittamista tarkoittavia merkityksiä

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: liipata

Aiheesta muualla

• liippa Kielitoimiston sanakirjassa