liito

Suomi

Substantiivi

liito (1-F)

1. liitäminen
2. (kuvaannollisesti) olla aktiivinen ja kiinnostunut pinnalliseksi katsotusta sosiaalisesta elämästä

Ääntäminen

• IPA: /ˈliːt̪o/
• tavutus: lii‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	liito	liidot
genetiivi	liidon	liitojen
partitiivi	liitoa	liitoja
akkusatiivi	liito; liidon	liidot
sisäpaikallissijat
inessiivi	liidossa	liidoissa
elatiivi	liidosta	liidoista
illatiivi	liitoon	liitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	liidolla	liidoilla
ablatiivi	liidolta	liidoilta
allatiivi	liidolle	liidoille
muut sijamuodot
essiivi	liitona	liitoina
translatiivi	liidoksi	liidoiksi
abessiivi	liidotta	liidoitta
instruktiivi	–	liidoin
komitatiivi	–	liitoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	liido-
vahva vartalo	liito-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi liitää + johdin -o

Käännökset

1. liitäminen

englanti: glide, gliding

Liittyvät sanat

• liitää

Johdokset

• liidokki

Yhdyssanat

• liito-orava
• liitohaukka
• liitopommi
• liitovarjo
• pintaliito

Aiheesta muualla

• liito Kielitoimiston sanakirjassa