lika

Katso artikkeli Lika Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

lika (9-D)

1. jollekin pinnalle kertynyt, usein tarttunut, vieras aine

   Ei irtonaista likaakaan aina ole helppo poistaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlikɑ/
• tavutus: li‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lika	liat
genetiivi	lian	likojen (likain)
partitiivi	likaa	likoja
akkusatiivi	lika; lian	liat
sisäpaikallissijat
inessiivi	liassa	lioissa
elatiivi	liasta	lioista
illatiivi	likaan	likoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lialla	lioilla
ablatiivi	lialta	lioilta
allatiivi	lialle	lioille
muut sijamuodot
essiivi	likana	likoina
translatiivi	liaksi	lioiksi
abessiivi	liatta	lioitta
instruktiivi	–	lioin
komitatiivi	–	likoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lia-
vahva vartalo	lika-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. jollekin pinnalle kertynyt, usein tarttunut, vieras aine

englanti: dirt, filth, smutch kroatia: prljavština f. norja: smuss n. puola: brud m. ranska: saleté f. ruotsi: smuts

saksa: Schmutz m. turkki: kir ukraina: бруд m. venäjä: грязь f. viro: mustus, sopp

Liittyvät sanat

• epäpuhtaus
• törky
• saasta
• sotta
• sotku
• siivo

Johdokset

• adjektiivit: likainen
• verbit: liata, likaantua

Yhdyssanat

likakaivo, likakerros, likapilkku, likapyykki, likasanko, likavesi, likaviemäri, likaämpäri

Aiheesta muualla

• lika Kielitoimiston sanakirjassa
• lika Suomen murteiden sanakirjassa
• lika Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 937, 965, 3701, 3776 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroatia

Substantiivi

lȋka

1. yksikön genetiivimuoto sanasta lik
2. yksikön akkusatiivimuoto sanasta lik

Ruotsi

Adjektiivi

lika (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. samanlainen, samankokoinen, yhdenvertainen

Adverbi

lika (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. yhtä, kuin