linkku

Suomi

Substantiivi

linkku (1-A) (monikko linkut)

1. (puhekieltä) työkone tai muu ajoneuvo, jota ohjataan runkoa taittamalla pyörien kääntämisen sijaan
2. (puhekieltä) olotila, jossa joku tai jokin on kaksinkerroin taittuneena
3. (murteellinen) linja-auto (Lahdessa)

   Tuun linkulla Lahesta Hesaan.

4. yksinkertainen, keskiosastaan oven, veräjän tms. pieleen esim. ruuvin varassa kääntyvä suljin
5. (slangia) nuuskattavan huumeen käyttöannos, viiva tai annos veitsen kärjessä

   Mä vedin ne linkut!

Ääntäminen

• IPA: /ˈliŋkːu/, [ˈliŋkːu]
• tavutus: link‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	linkku	linkut
genetiivi	linkun	linkkujen
partitiivi	linkkua	linkkuja
akkusatiivi	linkku; linkun	linkut
sisäpaikallissijat
inessiivi	linkussa	linkuissa
elatiivi	linkusta	linkuista
illatiivi	linkkuun	linkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	linkulla	linkuilla
ablatiivi	linkulta	linkuilta
allatiivi	linkulle	linkuille
muut sijamuodot
essiivi	linkkuna	linkkuina
translatiivi	linkuksi	linkuiksi
abessiivi	linkutta	linkuitta
instruktiivi	–	linkuin
komitatiivi	–	linkkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	linku-
vahva vartalo	linkku-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• linkkuun, linkussa

Johdokset

• verbit: linkuttaa

Yhdyssanat

• linkkuveitsi

Aiheesta muualla

• linkku Kielitoimiston sanakirjassa