lintsaus

Suomi

Substantiivi

lintsaus (39)

1. etenkin koulusta poistuminen kesken koulupäivän ilman lupaa tai tulematta jääminen, myös töistä tai muista tehtävistä luistaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈlint̪sɑus/ tai /ˈlint̪sɑu̯s/
• tavutus: lint‧sa‧us / lint‧saus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lintsaus	lintsaukset
genetiivi	lintsauksen	lintsausten lintsauksien
partitiivi	lintsausta	lintsauksia
akkusatiivi	lintsaus; lintsauksen	lintsaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	lintsauksessa	lintsauksissa
elatiivi	lintsauksesta	lintsauksista
illatiivi	lintsaukseen	lintsauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lintsauksella	lintsauksilla
ablatiivi	lintsaukselta	lintsauksilta
allatiivi	lintsaukselle	lintsauksille
muut sijamuodot
essiivi	lintsauksena	lintsauksina
translatiivi	lintsaukseksi	lintsauksiksi
abessiivi	lintsauksetta	lintsauksitta
instruktiivi	–	lintsauksin
komitatiivi	–	lintsauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lintsaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lintsaus-

Etymologia

• verbi lintsata (vokaalivartalo lintsaa- ) + johdin -us

Liittyvät sanat

• lintsata

Aiheesta muualla

• lintsaus Kielitoimiston sanakirjassa