lippis

Suomi

Substantiivi

lippis (39)

1. (puhekieltä) lippalakki

   ottaa lippis pois päästä

Ääntäminen

• IPA: /ˈlipːis/
• tavutus: lip‧pis

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lippis	lippikset
genetiivi	lippiksen	lippisten lippiksien
partitiivi	lippistä	lippiksiä
akkusatiivi	lippis; lippiksen	lippikset
sisäpaikallissijat
inessiivi	lippiksessä	lippiksissä
elatiivi	lippiksestä	lippiksistä
illatiivi	lippikseen	lippiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lippiksellä	lippiksillä
ablatiivi	lippikseltä	lippiksiltä
allatiivi	lippikselle	lippiksille
muut sijamuodot
essiivi	lippiksenä	lippiksinä
translatiivi	lippikseksi	lippiksiksi
abessiivi	lippiksettä	lippiksittä
instruktiivi	–	lippiksin
komitatiivi	–	lippiksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lippikse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lippis-

Aiheesta muualla

• lippis Kielitoimiston sanakirjassa