litku

Suomi

Substantiivi

litku (1)

1. (puhekieltä) epämääräinen tai tunnistamaton nestemäinen aine

   Mitä toi litku tossa astiassa oikein on?

2. (puhekieltä) laimea juoma tai muu neste

   Suurusta laitettiin liian vähän, ja kastikkeesta tuli aika litkua.

   Kahvi oli laihaa litkua.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlit̪ku/
• tavutus: lit‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	litku	litkut
genetiivi	litkun	litkujen
partitiivi	litkua	litkuja
akkusatiivi	litku; litkun	litkut
sisäpaikallissijat
inessiivi	litkussa	litkuissa
elatiivi	litkusta	litkuista
illatiivi	litkuun	litkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	litkulla	litkuilla
ablatiivi	litkulta	litkuilta
allatiivi	litkulle	litkuille
muut sijamuodot
essiivi	litkuna	litkuina
translatiivi	litkuksi	litkuiksi
abessiivi	litkutta	litkuitta
instruktiivi	–	litkuin
komitatiivi	–	litkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	litku-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• litku Kielitoimiston sanakirjassa