loimu

Suomi

Substantiivi

loimu (1)

1. lämmittävä ja eläväinen tulen liekki
2. aaltoileva puun syykuvio, josta syntyy sahatavaraan kaunis elävä pinta

Ääntäminen

• IPA: /ˈloi̯mu/
• tavutus: loi‧mu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	loimu	loimut
genetiivi	loimun	loimujen
partitiivi	loimua	loimuja
akkusatiivi	loimu; loimun	loimut
sisäpaikallissijat
inessiivi	loimussa	loimuissa
elatiivi	loimusta	loimuista
illatiivi	loimuun	loimuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	loimulla	loimuilla
ablatiivi	loimulta	loimuilta
allatiivi	loimulle	loimuille
muut sijamuodot
essiivi	loimuna	loimuina
translatiivi	loimuksi	loimuiksi
abessiivi	loimutta	loimuitta
instruktiivi	–	loimuin
komitatiivi	–	loimuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	loimu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• leimu

Johdokset

• verbit: loimuta, loimuttaa

Yhdyssanat

loimukoivu, loimulamppu, loimulohi, loimusiika

Aiheesta muualla

• loimu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3514 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa