loiskunta

Suomi

Substantiivi

loiskunta (9-J)

1. loiskuminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈloi̯skunt̪ɑ/
• tavutus: lois‧kun‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	loiskunta	loiskunnat
genetiivi	loiskunnan	loiskuntojen (loiskuntain)
partitiivi	loiskuntaa	loiskuntoja
akkusatiivi	loiskunta; loiskunnan	loiskunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	loiskunnassa	loiskunnoissa
elatiivi	loiskunnasta	loiskunnoista
illatiivi	loiskuntaan	loiskuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	loiskunnalla	loiskunnoilla
ablatiivi	loiskunnalta	loiskunnoilta
allatiivi	loiskunnalle	loiskunnoille
muut sijamuodot
essiivi	loiskuntana	loiskuntoina
translatiivi	loiskunnaksi	loiskunnoiksi
abessiivi	loiskunnatta	loiskunnoitta
instruktiivi	–	loiskunnoin
komitatiivi	–	loiskuntoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	loiskunna-
vahva vartalo	loiskunta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi loiskua + johdin -nta

Käännökset

1. loiskuminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• loiskunta Kielitoimiston sanakirjassa