lopetus

Suomi

Substantiivi

lopetus (39)

1. lopettaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈlopet̪us/
• tavutus: lo‧pe‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lopetus	lopetukset
genetiivi	lopetuksen	lopetusten lopetuksien
partitiivi	lopetusta	lopetuksia
akkusatiivi	lopetus; lopetuksen	lopetukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	lopetuksessa	lopetuksissa
elatiivi	lopetuksesta	lopetuksista
illatiivi	lopetukseen	lopetuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lopetuksella	lopetuksilla
ablatiivi	lopetukselta	lopetuksilta
allatiivi	lopetukselle	lopetuksille
muut sijamuodot
essiivi	lopetuksena	lopetuksina
translatiivi	lopetukseksi	lopetuksiksi
abessiivi	lopetuksetta	lopetuksitta
instruktiivi	–	lopetuksin
komitatiivi	–	lopetuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lopetukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lopetus-

Etymologia

verbi lopettaa (heikko vartalo lopeta- ) + johdin -us

Käännökset

1. lopettaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• lopetus Kielitoimiston sanakirjassa
• lopetus Tieteen termipankissa
• Artikkeli 804 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa