loppuminen

Suomi

Substantiivi

loppuminen (38)

1. loppuun päätyminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	loppuminen	loppumiset
genetiivi	loppumisen	loppumisten loppumisien
partitiivi	loppumista	loppumisia
akkusatiivi	loppuminen; loppumisen	loppumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	loppumisessa	loppumisissa
elatiivi	loppumisesta	loppumisista
illatiivi	loppumiseen	loppumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	loppumisella	loppumisilla
ablatiivi	loppumiselta	loppumisilta
allatiivi	loppumiselle	loppumisille
muut sijamuodot
essiivi	loppumisena (loppumisna)	loppumisina
translatiivi	loppumiseksi	loppumisiksi
abessiivi	loppumisetta	loppumisitta
instruktiivi	–	loppumisin
komitatiivi	–	loppumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	loppumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	loppumis-

Etymologia

• teonnimi verbistä loppua

Liittyvät sanat

• ehtyminen