loppunut

Suomi

Verbi

loppunut

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä loppua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	loppunut	loppuneet
genetiivi	loppuneen	loppuneiden loppuneitten
partitiivi	loppunutta	loppuneita
akkusatiivi	loppunut; loppuneen	loppuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	loppuneessa	loppuneissa
elatiivi	loppuneesta	loppuneista
illatiivi	loppuneeseen	loppuneisiin loppuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	loppuneella	loppuneilla
ablatiivi	loppuneelta	loppuneilta
allatiivi	loppuneelle	loppuneille
muut sijamuodot
essiivi	loppuneena	loppuneina
translatiivi	loppuneeksi	loppuneiksi
abessiivi	loppuneetta	loppuneitta
instruktiivi	–	loppunein
komitatiivi	–	loppuneine
vartalot
vokaalivartalo	loppunee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	loppunut-