luikkia

Suomi

Substantiivi

luikkia

1. monikon partitiivimuoto sanasta luikka

Verbi

luikkia (61-A) (taivutus[luo])

1. häipyä vaivihkaa, livistää

   luikkia pakoon

Ääntäminen

• IPA: /ˈlui̯kːiɑˣ/
• tavutus: luik‧ki‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: luikkiminen

Aiheesta muualla

• luikkia Kielitoimiston sanakirjassa