lujuus

Suomi

Substantiivi

lujuus (40)

1. esineen kyky vastustaa siihen kohdistuvien voimien pyrkimystä muuttaa esineen muotoa tai rikkoa se
2. (kuvaannollisesti) luonteenlujuus, tahdonlujuus, peräänantamattomuus

Ääntäminen

• IPA: /ˈlujuːs/
• tavutus: lu‧juus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lujuus	lujuudet
genetiivi	lujuuden	lujuuksien
partitiivi	lujuutta	lujuuksia
akkusatiivi	lujuus; lujuuden	lujuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	lujuudessa	lujuuksissa
elatiivi	lujuudesta	lujuuksista
illatiivi	lujuuteen	lujuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lujuudella	lujuuksilla
ablatiivi	lujuudelta	lujuuksilta
allatiivi	lujuudelle	lujuuksille
muut sijamuodot
essiivi	lujuutena	lujuuksina
translatiivi	lujuudeksi	lujuuksiksi
abessiivi	lujuudetta	lujuuksitta
instruktiivi	–	lujuuksin
komitatiivi	–	lujuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lujuude-
vahva vartalo	lujuute-
konsonantti- vartalo	lujuut-

Etymologia

luja + -uus

Käännökset

1. esineen kyky vastustaa siihen kohdistuvien voimien pyrkimystä

englanti: strength, robustness, firmness ranska: solidité f. ukraina: міцність f.

venäjä: прочность f. viro: tugevus, kindlus; vastupidavus

Liittyvät sanat

• luja
• lujaa

Synonyymit

vankkuus, vahvuus, kestävyys

Yhdyssanat

lujuuslaskelma, lujuusoppi

Aiheesta muualla

• lujuus Kielitoimiston sanakirjassa
• lujuus Suomen murteiden sanakirjassa
• lujuus Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 182, 409 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa