lukenut

Suomi

Adjektiivi

lukenut (47) (komparatiivi lukeneempi, superlatiivi lukenein) (taivutus[luo])

1. kouluja käynyt, koulutettu

Verbi

lukenut

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä lukea

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lukenut	lukeneet
genetiivi	lukeneen	lukeneiden lukeneitten
partitiivi	lukenutta	lukeneita
akkusatiivi	lukenut; lukeneen	lukeneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	lukeneessa	lukeneissa
elatiivi	lukeneesta	lukeneista
illatiivi	lukeneeseen	lukeneisiin lukeneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lukeneella	lukeneilla
ablatiivi	lukeneelta	lukeneilta
allatiivi	lukeneelle	lukeneille
muut sijamuodot
essiivi	lukeneena	lukeneina
translatiivi	lukeneeksi	lukeneiksi
abessiivi	lukeneetta	lukeneitta
instruktiivi	–	lukenein
komitatiivi	–	lukeneine
vartalot
vokaalivartalo	lukenee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lukenut-