lukitus

Suomi

Substantiivi

lukitus (39)

1. lukitseminen; lukitsemisjärjestelmä

   keskuslukitus

Ääntäminen

• IPA: /ˈlukit̪us/
• tavutus: lu‧ki‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lukitus	lukitukset
genetiivi	lukituksen	lukitusten lukituksien
partitiivi	lukitusta	lukituksia
akkusatiivi	lukitus; lukituksen	lukitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	lukituksessa	lukituksissa
elatiivi	lukituksesta	lukituksista
illatiivi	lukitukseen	lukituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lukituksella	lukituksilla
ablatiivi	lukitukselta	lukituksilta
allatiivi	lukitukselle	lukituksille
muut sijamuodot
essiivi	lukituksena	lukituksina
translatiivi	lukitukseksi	lukituksiksi
abessiivi	lukituksetta	lukituksitta
instruktiivi	–	lukituksin
komitatiivi	–	lukituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lukitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lukitus-

Etymologia

verbi lukita + johdin -us

Käännökset

1. lukitseminen; lukitsemisjärjestelmä

englanti: lock, locking

ranska: verrouillage m.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

keskuslukitus, lukitusjousi, lukitusjärjestelmä, lukituskynsi, lukituslaite, lukitussalpa, sähkölukitus, takalukitus

Aiheesta muualla

• lukitus Kielitoimiston sanakirjassa