lukujoukko

Katso artikkeli Lukujoukko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

lukujoukko (1-A)

1. (matematiikka) joukko luku(alkioita), jotka täyttävät tietyt ehdot

   Kokonaisluvut on esimerkki lukujoukosta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlukuˌjou̯kːo/
• tavutus: lu‧ku‧jouk‧ko

Etymologia

• yhdyssana sanoista luku ja joukko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lukujoukko	lukujoukot
genetiivi	lukujoukon	lukujoukkojen
partitiivi	lukujoukkoa	lukujoukkoja
akkusatiivi	lukujoukko; lukujoukon	lukujoukot
sisäpaikallissijat
inessiivi	lukujoukossa	lukujoukoissa
elatiivi	lukujoukosta	lukujoukoista
illatiivi	lukujoukkoon	lukujoukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lukujoukolla	lukujoukoilla
ablatiivi	lukujoukolta	lukujoukoilta
allatiivi	lukujoukolle	lukujoukoille
muut sijamuodot
essiivi	lukujoukkona	lukujoukkoina
translatiivi	lukujoukoksi	lukujoukoiksi
abessiivi	lukujoukotta	lukujoukoitta
instruktiivi	–	lukujoukoin
komitatiivi	–	lukujoukkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lukujouko-
vahva vartalo	lukujoukko-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. joukko luku(alkioita), jotka täyttävät tietyt ehdot

englanti: number set

Liittyvät sanat

• määrittelyjoukko