luntti

Suomi

Substantiivi

luntti (5-C)

1. (joskus luvaton) muistiapu

   Hän oli kirjannut koetta varten luntin ranteeseensa.

   Ota pieni luntti mukaan puhujakorokkeelle.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlunt̪ːi/, [ˈlʷun̪t̪ːi]
• tavutus: lunt‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luntti	luntit
genetiivi	luntin	lunttien (lunttein)
partitiivi	lunttia	luntteja
akkusatiivi	luntti; luntin	luntit
sisäpaikallissijat
inessiivi	luntissa	lunteissa
elatiivi	luntista	lunteista
illatiivi	lunttiin	luntteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luntilla	lunteilla
ablatiivi	luntilta	lunteilta
allatiivi	luntille	lunteille
muut sijamuodot
essiivi	lunttina	luntteina
translatiivi	luntiksi	lunteiksi
abessiivi	luntitta	lunteitta
instruktiivi	–	luntein
komitatiivi	–	luntteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lunti-
vahva vartalo	luntti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. (joskus luvaton) muistiapu

Ks. lunttilappu

Liittyvät sanat

• luntata, lunttilappu

Yhdyssanat

lunttilappu

Aiheesta muualla

• luntti Kielitoimiston sanakirjassa