luoja

Suomi

Substantiivi

luoja (10)

1. henkilö, joka saa aikaan ja tuottaa uutta ja omaperäistä

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯jɑ/
• tavutus: luo‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luoja	luojat
genetiivi	luojan	luojien (luojain)
partitiivi	luojaa	luojia
akkusatiivi	luoja; luojan	luojat
sisäpaikallissijat
inessiivi	luojassa	luojissa
elatiivi	luojasta	luojista
illatiivi	luojaan	luojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luojalla	luojilla
ablatiivi	luojalta	luojilta
allatiivi	luojalle	luojille
muut sijamuodot
essiivi	luojana	luojina
translatiivi	luojaksi	luojiksi
abessiivi	luojatta	luojitta
instruktiivi	–	luojin
komitatiivi	–	luojine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luoja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi luoda (vartalo luo- ) + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka saa aikaan ja tuottaa uutta ja omaperäistä

englanti: creator espanja: creador m.

ruotsi: skapare venäjä: создатель m.

Liittyvät sanat

• luova
• luojanluoma

Yhdyssanat

muodinluoja

Aiheesta muualla

• luoja Kielitoimiston sanakirjassa