luokitus

Suomi

Substantiivi

luokitus (39)

1. luokittamisen tulos; luokituksessa jollekin annettu arvo

   Nostoväen II luokkaan kuului siis luokitukseltaan kahdenlaisia miehiä, ensiksi kaikki C-Iuokan miehet ja lisäksi vielä ne B-luokkaan kuuluvat, joita ei ollut määrätty vakinaiseen palvelukseen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯kit̪us/
• tavutus: luo‧ki‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luokitus	luokitukset
genetiivi	luokituksen	luokitusten luokituksien
partitiivi	luokitusta	luokituksia
akkusatiivi	luokitus; luokituksen	luokitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	luokituksessa	luokituksissa
elatiivi	luokituksesta	luokituksista
illatiivi	luokitukseen	luokituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luokituksella	luokituksilla
ablatiivi	luokitukselta	luokituksilta
allatiivi	luokitukselle	luokituksille
muut sijamuodot
essiivi	luokituksena	luokituksina
translatiivi	luokitukseksi	luokituksiksi
abessiivi	luokituksetta	luokituksitta
instruktiivi	–	luokituksin
komitatiivi	–	luokituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luokitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	luokitus-

Etymologia

verbi luokittaa (heikko vartalo luokita- ) + johdin -us

Käännökset

1. luokittamisen tulos; luokituksessa jollekin annettu arvo

englanti: classification, grading, sorting

Liittyvät sanat

• luokittaminen
• luokittuminen

Yhdyssanat

arvoluokitus, ikäluokitus, kalleusluokitus, kantokykyluokitus, luokitusjärjestelmä, luokitusperuste, tautiluokitus, uhanalaisuusluokitus

Aiheesta muualla

• luokitus Kielitoimiston sanakirjassa
• luokitus Tieteen termipankissa
• Artikkeli 370 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa