luonti

Suomi

Substantiivi

luonti (5-J)

1. luominen

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯nt̪i/
• tavutus: luon‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luonti	luonnit
genetiivi	luonnin	luontien (luontein)
partitiivi	luontia	luonteja
akkusatiivi	luonti; luonnin	luonnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	luonnissa	luonneissa
elatiivi	luonnista	luonneista
illatiivi	luontiin	luonteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luonnilla	luonneilla
ablatiivi	luonnilta	luonneilta
allatiivi	luonnille	luonneille
muut sijamuodot
essiivi	luontina	luonteina
translatiivi	luonniksi	luonneiksi
abessiivi	luonnitta	luonneitta
instruktiivi	–	luonnein
komitatiivi	–	luonteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	luonni-
vahva vartalo	luonti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi luoda (vartalo luo- ) + johdin -nti

Käännökset

1. luominen

ranska: création f., formation f.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• arvonluonti
• karvanluonti
• nahanluonti
• rahanluontikerroin
• sonnanluonti

Aiheesta muualla

• luonti Kielitoimiston sanakirjassa
• luonti Suomen murteiden sanakirjassa
• luonti Suomen etymologisessa sanakirjassa