luulla

Suomi

Substantiivi

luulla

1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta luu

Verbi

luulla (67) (taivutus[luo])

1. kuvitella jotakin, joka ei välttämättä pidä paikkaansa, uskoa tietävänsä

   Sinä vain luulet että hän inhoaa sinua.

   Miehillä on taipumuksena luulla itsestään liikoja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈluːlːɑˣ/
• tavutus: luul‧la

Käännökset

1. kuvitella jotakin, joka ei välttämättä pidä paikkaansa, olettaa

englanti: think, believe hollanti: denken kroatia: misliti liivi: arrõ

ranska: penser, croire saksa: glauben venäjä: воображать, вообразить

Liittyvät sanat

• olettaa
• luulotella

Johdokset

• adverbit: luulemma
• substantiivit: luulo

Aiheesta muualla

• luulla Kielitoimiston sanakirjassa
• luulla Suomen murteiden sanakirjassa
• luulla Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 543, 860, 1200 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa