luuseri

Suomi

Substantiivi

luuseri (6)

1. (arkikieltä) surkimus, häviäjä, henkilö joka epäonnistuu yrityksissään

Ääntäminen

• IPA: /ˈluːseri/
• tavutus: luu‧se‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luuseri	luuserit
genetiivi	luuserin	luuserien luusereiden luusereitten
partitiivi	luuseria	luusereita luusereja
akkusatiivi	luuseri; luuserin	luuserit
sisäpaikallissijat
inessiivi	luuserissa	luusereissa
elatiivi	luuserista	luusereista
illatiivi	luuseriin	luusereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luuserilla	luusereilla
ablatiivi	luuserilta	luusereilta
allatiivi	luuserille	luusereille
muut sijamuodot
essiivi	luuserina	luusereina
translatiivi	luuseriksi	luusereiksi
abessiivi	luuseritta	luusereitta
instruktiivi	–	luuserein
komitatiivi	–	luusereine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luuseri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Englannin sanasta loser.

Aiheesta muualla

• luuseri Kielitoimiston sanakirjassa