luutuminen

Suomi

Substantiivi

luutuminen

1. luun kasvaminen umpeen sen murruttua tai katkettua
2. (puhekieltä) kyllästyminen johonkin

   Mä olen ihan luutunut opiskeluun.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luutuminen	luutumiset
genetiivi	luutumisen	luutumisten luutumisien
partitiivi	luutumista	luutumisia
akkusatiivi	luutuminen; luutumisen	luutumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	luutumisessa	luutumisissa
elatiivi	luutumisesta	luutumisista
illatiivi	luutumiseen	luutumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luutumisella	luutumisilla
ablatiivi	luutumiselta	luutumisilta
allatiivi	luutumiselle	luutumisille
muut sijamuodot
essiivi	luutumisena (luutumisna)	luutumisina
translatiivi	luutumiseksi	luutumisiksi
abessiivi	luutumisetta	luutumisitta
instruktiivi	–	luutumisin
komitatiivi	–	luutumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luutumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	luutumis-

Etymologia

verbi luutua + johdin -minen

Liittyvät sanat

• luutua
• ossifikaatio