maagi

Suomi

Substantiivi

maagi (5)

1. (mytologia) tietäjä, taikuri

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːgi/
• tavutus: maa‧gi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maagi	maagit
genetiivi	maagin	maagien (maagein)
partitiivi	maagia	maageja
akkusatiivi	maagi; maagin	maagit
sisäpaikallissijat
inessiivi	maagissa	maageissa
elatiivi	maagista	maageista
illatiivi	maagiin	maageihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	maagilla	maageilla
ablatiivi	maagilta	maageilta
allatiivi	maagille	maageille
muut sijamuodot
essiivi	maagina	maageina
translatiivi	maagiksi	maageiksi
abessiivi	maagitta	maageitta
instruktiivi	–	maagein
komitatiivi	–	maageine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	maagi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

kreikan sanasta μάγος (magos); vanha kreikankieli 'magikos' "maagillinen", sanasta 'magos' "oppineiden ja papillisen luokan jäsen", vanhan persian 'magush' joka mahdollisesti indoeurooppaliesta kantakielestä 'magh' "olla kyvykäs, olla mahdillinen".

Käännökset

1. tietäjä, taikuri

englanti: mage latina: mage, magus

ruotsi: magiker

Liittyvät sanat

• magia

Aiheesta muualla

• maagi Kielitoimiston sanakirjassa