maattaa

Suomi

Verbi

maattaa (53-C) (taivutus[luo])

1. yhdistää maapotentiaaliin, maadoittaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːt̪ːɑːˣ/, [ˈmɑ̝ːt̪ːɑ̝ː]
• tavutus: maat‧taa

Etymologia

• substantiivi maa (vartalo maa- + pääte -ttaa)

Liittyvät sanat

• maataa
• mattaminen
• maattojohdin, maattojohto

Johdokset

• substantiivit: maate, maattaminen, maatto

Aiheesta muualla

• maattaa Kielitoimiston sanakirjassa