maatto

Suomi

Substantiivi

maatto (1-C)

1. maattaminen, maadoitus

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːt̪ːo/
• tavutus: maat‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maatto	maatot
genetiivi	maaton	maattojen
partitiivi	maattoa	maattoja
akkusatiivi	maatto; maaton	maatot
sisäpaikallissijat
inessiivi	maatossa	maatoissa
elatiivi	maatosta	maatoista
illatiivi	maattoon	maattoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	maatolla	maatoilla
ablatiivi	maatolta	maatoilta
allatiivi	maatolle	maatoille
muut sijamuodot
essiivi	maattona	maattoina
translatiivi	maatoksi	maatoiksi
abessiivi	maatotta	maatoitta
instruktiivi	–	maatoin
komitatiivi	–	maattoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	maato-
vahva vartalo	maatto-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi maattaa + johdin -o

Käännökset

1. maattaminen

Ks. maadoitus

Liittyvät sanat

• maate

Yhdyssanat

maattojohdin, maattojohto, maattokytkin, maattopiiri, nollamaatto, suojamaatto

Aiheesta muualla

• maatto Kielitoimiston sanakirjassa