maininki

Suomi

Substantiivi

maininki (5-G)

1. (ilmatiede) tuulen nostama usein yksinäinen aalto, joka etenee vielä tuulen laannuttua

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑiniŋki/
• tavutus: mai‧nin‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maininki	mainingit
genetiivi	mainingin	maininkien (maininkein)
partitiivi	maininkia	maininkeja
akkusatiivi	maininki; mainingin	mainingit
sisäpaikallissijat
inessiivi	mainingissa	mainingeissa
elatiivi	mainingista	mainingeista
illatiivi	maininkiin	maininkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mainingilla	mainingeilla
ablatiivi	mainingilta	mainingeilta
allatiivi	mainingille	mainingeille
muut sijamuodot
essiivi	maininkina	maininkeina
translatiivi	mainingiksi	mainingeiksi
abessiivi	mainingitta	mainingeitta
instruktiivi	–	mainingein
komitatiivi	–	maininkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	mainingi-
vahva vartalo	maininki-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. tuulen nostattama yksittäinen aalto

englanti: swell

ruotsi: dyning

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

jälkimaininki

Aiheesta muualla

• maininki Kielitoimiston sanakirjassa
• maininki Tieteen termipankissa