maista

Suomi

Adjektiivi

maista

1. yksikön partitiivimuoto sanasta mainen

   Niin moni etsii maista kunniaa.

Substantiivi

maista

1. (murteellinen) eräs ihotauti; ihottuma^[1]
2. (murteellinen) seisovan veden päälle oleva lima, maisto

Aiheesta muualla

• maista Suomen murteiden sanakirjassa

Substantiivi

maista

1. monikon elatiivimuoto sanasta maa

   Näistä maista löytyvät maailman kalleimmat hotellihuoneet.

2. (idiomi) kuivalta maalta, maaperältä (vastakohtana vesistöille) käsin tai lähtien

   Maista ei saatu yhteyttä alukseen.

   Alus irtautui maista iltakymmeneltä.

Taivutus

→○	illatiivi	maihin
○	inessiivi	maissa
○→	elatiivi	maista

Aiheesta muualla

• maista Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 69 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

maista

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä maistaa
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä maistaa
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä maistaa

   Moni lihansyöjä ei maista makeaa.

   Roosa-rakas, maista kakkua!

   Älä maista vauvan lusikalla!