manala

Suomi

Substantiivi

manala (12)

1. (mytologia) tuonela, vainajien olinpaikka

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑnɑlɑ/
• tavutus: ma‧na‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	manala	manalat
genetiivi	manalan	manaloiden manaloitten (manalain)
partitiivi	manalaa	manaloita
akkusatiivi	manala; manalan	manalat
sisäpaikallissijat
inessiivi	manalassa	manaloissa
elatiivi	manalasta	manaloista
illatiivi	manalaan	manaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	manalalla	manaloilla
ablatiivi	manalalta	manaloilta
allatiivi	manalalle	manaloille
muut sijamuodot
essiivi	manalana	manaloina
translatiivi	manalaksi	manaloiksi
abessiivi	manalatta	manaloitta
instruktiivi	–	manaloin
komitatiivi	–	manaloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	manala-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• Manala
• vainajala

Aiheesta muualla

• manala Kielitoimiston sanakirjassa