mandat
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Kroatia
Substantiivi
| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | màndāt | mandáti |
| genetiivi | mandáta | mandátā |
| datiivi-lokatiivi | mandátu | mandátima |
| akkusatiivi | màndāt | mandáte |
| vokatiivi | mandate | mandáti |
| instrumentaali | mandátom | mandátima |
màndāt m.
- mandaatti
- virkakausi
Aiheesta muualla
- màndāt Hrvatski jezični portal
Latina
Verbi
mandat
- aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mandō
Verbi
mandat
- aktiivin konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mandō
Puola
Substantiivi
mandat m.
Ranska
Substantiivi
mandat m. (monikko mandats [luo])
- mandaatti
- määräys, pidätysmääräys
- un mandat d'arrêt international – kansainvälinen pidätysmääräys
- toimikausi, virkakausi (vaaleilla valitussa tehtävässä)
Aiheesta muualla
- mandat Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)
Romania
Substantiivi
mandat n. (määräinen: mandatul, monikko: mandate, määräinen: mandatele)
- mandaatti
- ~ de arest pidätysmääräys
Ruotsi
Substantiivi
mandat n. (5) (yks. määr. mandatet [luo], mon. epämäär. mandat, mon. määr. mandaten [luo])
- toimeksianto, tehtävä
- (kansanedustajan tms.) paikka
- mandaatti, mandaattialue, huoltoalue
Serbia
Substantiivi
màndāt m. (kyrillinen мандат)
- mandaatti
- virkakausi
Sloveeni
Substantiivi
mandat m.
- mandaatti
- virkakausi
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads