mandat

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Kroatia

Substantiivi

yksikkö monikko
nominatiivimàndātmandáti
genetiivimandátamandátā
datiivi-lokatiivimandátumandátima
akkusatiivimàndātmandáte
vokatiivimandatemandáti
instrumentaalimandátommandátima

màndāt m. 

  1. mandaatti
  2. virkakausi

Aiheesta muualla

Latina

Verbi

mandat

  1. aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mandō

Verbi

mandat

  1. aktiivin konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mandō

Puola

Substantiivi

mandat m.

  1. mandaatti

Ranska

Substantiivi

mandat m. (monikko mandats [luo])

  1. mandaatti
  2. määräys, pidätysmääräys
    un mandat d'arrêt international – kansainvälinen pidätysmääräys
  3. toimikausi, virkakausi (vaaleilla valitussa tehtävässä)

Aiheesta muualla

  • mandat Trésor de la langue française informatisé sanakirjassa (ranskaksi)

Romania

Substantiivi

Lisätietoja genetiivi/datiivi ...

mandat n. (määräinen: mandatul, monikko: mandate, määräinen: mandatele)

  1. mandaatti
  2. ~ de arest pidätysmääräys

Ruotsi

Substantiivi

mandat n. (5) (yks. määr. mandatet [luo], mon. epämäär. mandat, mon. määr. mandaten [luo])

  1. toimeksianto, tehtävä
  2. (kansanedustajan tms.) paikka
  3. mandaatti, mandaattialue, huoltoalue

Serbia

Substantiivi

màndāt m. (kyrillinen мандат)

  1. mandaatti
  2. virkakausi

Sloveeni

Substantiivi

mandat m.

  1. mandaatti
  2. virkakausi

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads