mandaatti

Suomi

Substantiivi

mandaatti (5-C)

1. toimeksianto, toimeksisaanti, valtuutus, etenkin demokraattisessa järjestelmässä kansalta saatu oikeutus johtaa maata

   Presidentti Kabila nimittää väliaikaishallituksen, jonka mandaatti kestää siihen saakka, kunnes demokraattiset vaalit on määrä järjestää kahden vuoden kuluttua.

2. maalle annettu valtuus hallita jotakin toista maata tai aluetta

   YK:n turvallisuusneuvosto on äänestänyt tiistaina Yhdysvaltain johtamien joukkojen mandaatista Irakissa.

3. mandaatilla hallittu huoltohallintoalue

   Brittiläinen Palestiinan mandaatti

4. oikeudellinen toimeksianto

Ääntäminen

• IPA: [ˈmɑ̝ndɑ̝ːt̪ːi]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mandaatti	mandaatit
genetiivi	mandaatin	mandaattien (mandaattein)
partitiivi	mandaattia	mandaatteja
akkusatiivi	mandaatti; mandaatin	mandaatit
sisäpaikallissijat
inessiivi	mandaatissa	mandaateissa
elatiivi	mandaatista	mandaateista
illatiivi	mandaattiin	mandaatteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mandaatilla	mandaateilla
ablatiivi	mandaatilta	mandaateilta
allatiivi	mandaatille	mandaateille
muut sijamuodot
essiivi	mandaattina	mandaatteina
translatiivi	mandaatiksi	mandaateiksi
abessiivi	mandaatitta	mandaateitta
instruktiivi	–	mandaatein
komitatiivi	–	mandaatteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	mandaati-
vahva vartalo	mandaatti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. toimeksianto, toimeksisaanti, valtuutus, etenkin demokraattisessa järjestelmässä kansalta saatu oikeutus johtaa maata

bosnia: mandat m. englanti: mandate espanja: mandato italia: mandato kroatia: mandat m. puola: mandat m. ranska: mandat m.

romania: mandat n. ruotsi: mandat saksa: Mandat n. serbia: mandat, мандат m. sloveeni: mandat m. tšekki: mandát m. venäjä: мандат

Liittyvät sanat

• legitimiteetti

Yhdyssanat

mandaattialue

Aiheesta muualla

• mandaatti Kielitoimiston sanakirjassa