mandato

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Espanja

Substantiivi

mandato m. (monikko mandatos)

  1. mandaatti
  2. virkakausi

Italia

Substantiivi

mandato m. (monikko mandati[luo])

  1. mandaatti
  2. määräys, tehtävä
    un mandato di cattura – pidätysmääräys
    il mandato d’arresto – pidätysmääräys

Latina

Verbi

mandātō

  1. aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mandō
  2. aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mandō
  3. yksikön maskuliinin ja neutrin datiivimuoto sanasta mandātus (joka on partisiipin perfekti verbistä mandō)
  4. yksikön maskuliinin ja neutrin ablatiivimuoto sanasta mandātus (joka on partisiipin perfekti verbistä mandō)

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads