mankelointi

Suomi

Substantiivi

mankelointi (5-J)

1. mankeloitseminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑŋkeˌloi̯nt̪i/
• tavutus: man‧ke‧loin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mankelointi	mankeloinnit
genetiivi	mankeloinnin	mankelointien (mankelointein)
partitiivi	mankelointia	mankelointeja
akkusatiivi	mankelointi; mankeloinnin	mankeloinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	mankeloinnissa	mankeloinneissa
elatiivi	mankeloinnista	mankeloinneista
illatiivi	mankelointiin	mankelointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mankeloinnilla	mankeloinneilla
ablatiivi	mankeloinnilta	mankeloinneilta
allatiivi	mankeloinnille	mankeloinneille
muut sijamuodot
essiivi	mankelointina	mankelointeina
translatiivi	mankeloinniksi	mankeloinneiksi
abessiivi	mankeloinnitta	mankeloinneitta
instruktiivi	–	mankeloinnein
komitatiivi	–	mankelointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	mankeloinni-
vahva vartalo	mankelointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi mankeloida (vartalo mankeloi- ) + johdin -nti

Käännökset

1. mankeloitseminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• mankelointi Kielitoimiston sanakirjassa