manto

Suomi

Substantiivi

manto (1-J)

1. (kasvitiede) pintapuu, elävistä soluista muodostunut kerros puun pinnalla jällen alla

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑnt̪o/, [ˈmɑ̝n̪t̪o̞]
• tavutus: man‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	manto	mannot
genetiivi	mannon	mantojen
partitiivi	mantoa	mantoja
akkusatiivi	manto; mannon	mannot
sisäpaikallissijat
inessiivi	mannossa	mannoissa
elatiivi	mannosta	mannoista
illatiivi	mantoon	mantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mannolla	mannoilla
ablatiivi	mannolta	mannoilta
allatiivi	mannolle	mannoille
muut sijamuodot
essiivi	mantona	mantoina
translatiivi	mannoksi	mannoiksi
abessiivi	mannotta	mannoitta
instruktiivi	–	mannoin
komitatiivi	–	mantoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	manno-
vahva vartalo	manto-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pintapuu

ruotsi: splint

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

mantopuu

Aiheesta muualla

• manto Kielitoimiston sanakirjassa
• manto Tieteen termipankissa

Espanja

Substantiivi

manto m. (monikko mantos)

1. viitta, vaippa
2. (geologia) vaippa
3. (eläintiede) vaippa (nilviäisen)
4. aaroninsauva, munkinhuppu (Arum maculatum)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (viitta) capa

Aiheesta muualla

• manto Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)