melodia

Katso artikkeli Melodia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

melodia (12)

1. (musiikki) sävelmä; peräkkäiset sävelet

   Tunnettuja melodioita ovat muiden muassa "Ukko Nooa" ja "Tuiki, tuiki tähtönen".

Ääntäminen

• IPA: /ˈmeloˌdiɑ/
• tavutus: me‧lo‧di‧a

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	melodia	melodiat
genetiivi	melodian	melodioiden melodioitten (melodiain)
partitiivi	melodiaa	melodioita
akkusatiivi	melodia; melodian	melodiat
sisäpaikallissijat
inessiivi	melodiassa	melodioissa
elatiivi	melodiasta	melodioista
illatiivi	melodiaan	melodioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	melodialla	melodioilla
ablatiivi	melodialta	melodioilta
allatiivi	melodialle	melodioille
muut sijamuodot
essiivi	melodiana	melodioina
translatiivi	melodiaksi	melodioiksi
abessiivi	melodiatta	melodioitta
instruktiivi	–	melodioin
komitatiivi	–	melodioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	melodia-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. sävelmä

Ks. sävelmä

Liittyvät sanat

• melodinen

Yhdyssanat

puhemelodia

Aiheesta muualla

• melodia Kielitoimiston sanakirjassa