melonta

Suomi

Katso artikkeli Melonta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

melonta (9-J)

1. merenkulkutapa, jossa etenemiseen tarvittava voima saavutetaan käyttämällä vipuvartena vesimassaa vasten käsin painettavaa melaa
2. urheilumuoto, jonka suoritus perustuu melomiseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈmelont̪ɑ/
• tavutus: me‧lon‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	melonta	melonnat
genetiivi	melonnan	melontojen (melontain)
partitiivi	melontaa	melontoja
akkusatiivi	melonta; melonnan	melonnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	melonnassa	melonnoissa
elatiivi	melonnasta	melonnoista
illatiivi	melontaan	melontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	melonnalla	melonnoilla
ablatiivi	melonnalta	melonnoilta
allatiivi	melonnalle	melonnoille
muut sijamuodot
essiivi	melontana	melontoina
translatiivi	melonnaksi	melonnoiksi
abessiivi	melonnatta	melonnoitta
instruktiivi	–	melonnoin
komitatiivi	–	melontoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	melonna-
vahva vartalo	melonta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi meloa + johdin -nta

Käännökset

1. merenkulkutapa, jossa etenemiseen tarvittava voima saavutetaan käyttämällä vipuvartena vesimassaa vasten käsin painettavaa melaa

englanti: paddling

Liittyvät sanat

• kanootti, kajakki, meloa

Yhdyssanat

koskimelonta, melontakilpailu, melontarata, ratamelonta

Aiheesta muualla

• melonta Kielitoimiston sanakirjassa
• melonta Tieteen termipankissa
• Artikkeli 5083 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa