meripoika

Suomi

Substantiivi

meripoika

1. (runollinen) merimies

Ääntäminen

• IPA: /ˈmeriˌpoi̯kɑ/
• tavutus: me‧ri‧poi‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	meripoika	meripojat
genetiivi	meripojan	meripoikien (meripoikain)
partitiivi	meripoikaa	meripoikia
akkusatiivi	meripoika; meripojan	meripojat
sisäpaikallissijat
inessiivi	meripojassa	meripojissa
elatiivi	meripojasta	meripojista
illatiivi	meripoikaan	meripoikiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	meripojalla	meripojilla
ablatiivi	meripojalta	meripojilta
allatiivi	meripojalle	meripojille
muut sijamuodot
essiivi	meripoikana	meripoikina
translatiivi	meripojaksi	meripojiksi
abessiivi	meripojatta	meripojitta
instruktiivi	–	meripojin
komitatiivi	–	meripoikine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	meripoja-
vahva vartalo	meripoika-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista meri ja poika