metsuri

Katso artikkeli Metsuri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

metsuri (6)

1. metsänhoidon ammattilainen, joka kaataa, karsii ja katkoo puita

   Metsureita ovat nykyään korvanneet monitoimikoneet.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmet̪suri/
• tavutus: met‧su‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	metsuri	metsurit
genetiivi	metsurin	metsurien metsureiden metsureitten
partitiivi	metsuria	metsureita metsureja
akkusatiivi	metsuri; metsurin	metsurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	metsurissa	metsureissa
elatiivi	metsurista	metsureista
illatiivi	metsuriin	metsureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	metsurilla	metsureilla
ablatiivi	metsurilta	metsureilta
allatiivi	metsurille	metsureille
muut sijamuodot
essiivi	metsurina	metsureina
translatiivi	metsuriksi	metsureiksi
abessiivi	metsuritta	metsureitta
instruktiivi	–	metsurein
komitatiivi	–	metsureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	metsuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Yleisradion Metsäradion kilpailussa 1960-luvun lopulla tai 1970-luvun kilpailussa keksitty termi

Käännökset

1. metsänhoidon ammattilainen, joka kaataa, karsii ja katkoo puita

englanti: logger (nykyajan koneita käyttävä), lumberjack (vanhan ajan työkaluja käyttävä), woodcutter espanja: leñador tšekki: lesník

unkari: erdész venäjä: лесоруб

Aiheesta muualla

• metsuri Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Metsuri. Kotimaisten kielten keskus